Jodo on japanilaiseen miekkailuun pohjautuva budolaji. Japaninkielinen "jo-" tarkoittaa lyhyttä sauvaa (~ 130 cm) ja "do-" tietä. Sananmukaisesti jodo on siis "lyhyen sauvan tie".
Jodolla on mielenkiintoinen historia. Se syntyi 1600-luvun Japanissa kahden kuuluisan miekkamiehen, Miyamoto Musashin ja Muso- Gonnosukne kohtaamisesta. Ottelussa yksinäinen Musashi päihitti ison seurueen kanssa liikkuneen Gonnosuken (joka oli mestari useassa miekkaulukoulukunnan tyylissä), joka häpeissään vetäytyi buddhalaiselle luostarivuorelle mietiskelemään sekä harjoittamaan kehoa ja mieltä koettelevia harjoituksia.
Koettelemuksen kestettyä aikansa Gonnosuke näki unessaan näyn, jonka ansiosta hän loi Shindo Muso ryu-jojutsun. Kyseistä sauvankäyttötaitoa harjoitettiin pelkästään Kuroda-klaanin poliisi- ja pidätystaitona vuodesta 1600- luvun alusta 1860 luvulle. Jolloin Japanin feodaalijärjestelmä kumottiin.
Budo-lajina, jodon opiskelu ja harjoittelu voi kestää koko eliniän. Jodoon harjoittelu on sekä kehon että mielen, taidon ja asenteen harjoittamista. Tarkoitus ei ole vahingoittaa vastustajaa, vaan osoittaa aseen monipuolisuus ja estää miekkamiestä vahingottamasta jo-sauvan käyttäjää. Jo-sauva onkin erittäin muuntautumiskykyinen ase ja yllättävän tehokas miekkaa vastaan. Kaikkien budo-taitojen perusolemuksen sanotaan yhdistyvän jodossa.
1969 jodo vahvistettiin Japanin kendoliiton viralliseksi lajiksi. Suomessa kendoliiton jodoa on virallisesti harjoiteltu vuodesta 2002. Jodossa harjoitellaan yksilö- ja pariharjoitteita sekä jodo-kataa. Yksilöharjoitus tehdään yksin tai ryhmässä jo-sauvalla harjoitellen. Pari- ja kata-harjoittelu suoritetaan, siten että toisella harjoittelijoista on jo-sauva ja toisella puinen harjoittelumiekka, pitkä- tai lyhytmiekka (tachi, kodachi)
Lisätietoa jodosta: Wikipedia, jodo (suomeksi)