Kendo on japanilaisiin miekkailuperinteisiin pohjautuva kamppailulaji. Kendo nimenä on japania ja tarkoittaa "miekan tietä". Feodaaliajan Japanissa samurait eli sotilasluokan jäsenet olivat tärkeä osa yhteiskuntaa. Miekan käyttö oli yksi samurain tarvitsemista sotilastaidoista ja miekkakoulukuntia oli enimmillään keskiaikaisessa Japanissa satoja.
Terävällä miekalla harjoiteltaessa tarpeettomia vahinkoja tuli helposti, niinpä kehitettiin jo 1700-luvulla harjoitusmiekka, shinai. Bambuinen shinai mahdollistaa lyöntien viemisen perille saakka. Vaatetuksena kendon harrastajalla eli kendokalla on takki, keikogi tai kendo-gi ja housuhame, hakama.
Ilman suojausta bambumiekallakin lyöminen luonnollisesti sattuisi, siksi kendossa käytetään suojaavia harjoittelun mahdollistavia varusteita. Harjoitteluvarustusta kutsutaan mieluiten doguksi tai kendoguksi tai suojavarustukseksi bogu. Varustukseen kuuluu kypärä eli men, rintasuojus eli do, lantiosuoja eli tare ja hanskat eli kotet. Lyöntipaikat ovat samasta syystä ennalta sovitut eli lyönnit kohdennetaan suojavarusteisiin.
Olennaisena osana kendoon kuuluu ajatus itsensä kehittämisestä myös henkisellä tasolla. Japanin kendoliitto - Zen Nihon Kendo Renmei (ZNKR) - on määrittänyt kendon harjoittelun tarkoituksen seuraavasti:
Tämä tulee tekemään hänet kykeneväksi:
Suomessa kendoa on harrastettu vuodesta 1986 lähtien. Tällä hetkellä seuroja on n. 19 ja kendopaikkakuntia 16. Harrastajia Suomessa on n. 700 ja joukossa ovat edustettuina molemmat sukupuolet, sekä nuoria kuin vanhojakin. Tapanilan Erän harrastajia on n. 30, iältään 11-47 v.
Lisätietoa kendosta: Wikipedia, kendo (suomeksi)